Lukupäiväkirjaa

Kaikista lukemistani kirjoista en tee tarkkaa selontekoa blogiini. Pyrin ne kuitenkin lukupäiväkirjanomaisesti mainitsemaan ja kertomaan niistä jotain. Lapsille lukemani kirjat eivät pääsääntöisesti sisälly lukupäiväkirjaan. Mutta välillä siis tulee tällaista lukupäiväkirjabloggausta.

Camilla Läckberg: Saarnaaja
Minulle on tärkeää lukea dekkarisarjat kronologisessa järjestyksessä. Camilla Läckbergin Erica Falck -sarjassa olen päässyt vasta toiseen kirjaan, Saarnaajaan. Erica on viimeisillään raskaana ja hänen poliisiavomiehensä selvittelee ahdistuksen vallassa nuoren tytön katoamista ja yhden tytön murhaa. Tapaukset yhdistyvät kahden kauan sitten kadonneen tytön jäännösten löytymiseen, ja poliisilla on huolena näin ollen todennäköisesti sarjamurhaaja. Rikosjuttu kirjassa on taitavasti laadittu, mutta myös muutoin elämänmeno kirjassa on mielenkiintoista luettavaa. Erica hoitelee myös taloonsa saapuneet täysihoitoa odottavat yllätysvieraat näppärästi matkoihinsa.. Pisteet Ericalle!

Seppo Saraspää: Ministerivierailu
Tätä kirjaa en olisi taatusti tullut lukeneeksi ilman lukupiirimme teemaa "vanhuus". Teemalukupiirissämme luemme nimittäin jokainen jonkin valittuun teemaan sopivan kirjan, emme kaikki samaa kirjaa (toki samojakin valintoja on tullut). Seppo Saraspään kirjassa Ministerivierailu vuodelta 2014 päälle 80-vuotias eversti evp joutuu palvelutaloon aiheutettuaan rivitaloasunnossaan tulipalon. Kirjassa tulevat hyvin esille vanhan miehen suurelta osin menneisyyteen kohdistuvat ajatukset siitä, miten elämää on tullut elettyä ja mitkä elämänpolun vaiheista harmittavat. Nykyhetkessä pitävät kuitenkin kiinni palvelutalon tapahtumat ja ystävystyminen yhden hoitajan pojan kanssa. Omaan poikaan on vaikea suhde. Kirja on yllättävän hauska, mutta saa miettimään jälleen kerran vanhustenhoidon tilaa ja sitä, kuinka tärkeää olisi pystyä varmistamaan kaikille arvokas ja elämäntäyteinen aika myös vanhuksena.

Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä
Kuolema ei ole lasten leikkiä on Alan Bradleyn Flavia de Lucesta kertovan dekkarisarjan toinen kirja. Yksitoistavuotias päähenkilö asuu vanhassa kartanossa postimerkkeilyä harrastavan leski-isänsä ja kahden isosiskonsa kanssa. Flavia on äärettömän utelias ja vähän röyhkeäkin pieni nuuskija, ja hän selvitti tässä kirjassa nukkemestarin kuolemaan johtaneita tapahtumia. Myös vuosia sitten kuolleen pikku pojan tapaus nousi eteen uudelleen tapausta selvitettäessä. Flavia on pelottavan älykäs ja pelottavan taitava myrkkyjen kanssa. Kahdessa lukemassani kirjassa on ollut toki kiinnostava juoni, mutta myös mennyt englantilainen maailma on viehättänyt. Iso kartano, jossa Flavia asuu, ja pieni maalaiskylä tutuksi tulevine henkilöhahmoineen ovat osa kirjan mielenkiintoista kokonaisuutta. Kolmas kirja on jo ilmestynyt suomeksi...

Andrew Nicoll: Rouva Agathen rakkaus 
Andrew Nicollin kirjassa Rouva Agathen rakkaus on todella houkutteleva takakansiteksti. Kirjan luvataan olevan vanhanajan rakkaustarina, jossa on ripaus jos kaksikin taikaa, ja lisäksi kirjan kerrotaan vielä valitun Skotlannissa vuoden 2008 parhaaksi romaaniksi. Kyllähän kirja hyvä oli, mielenkiintoinen ja tunteellinen, hyvän ja oikea merkityksiä puntaroiva. Pormestarin rakastuminen naimisissa olevaan sihteeriinsä ei ollut yksinkertainen juttu. Mutta kirja tuntui myös hyvin selkeästi miehen kirjoittamalta runsaine naisellisiin muotoihin kohdistuvine ylistyksineen. Ulkonäöllä oli rakastumisessa hyvin keskeinen asema. Jollain tavalla kirja oli jopa sovinistinen. Agathe oli hieman naivi ja lihallisten himojen vietävissä, himokkuudessaan miehinen unelma. Toisaalta kirja halusi myös opettaa, että rakkautta ei ole koskaan maailmassa liikaa ja sitä on arvostettava kaikissa sen ilmenismuodoissaan. Puhdastakin rakkautta löytyi. Vaikka kirja ei ollut niin hieno tarina kuin odotin, oli se kuitenkin ehdottomasti lukemisen arvoinen.