Nyt on lukupäiväkirjassa lähinnä romanttista viihdekirjallisuutta. Tämä yllättää itsenikin, ehkä olen kaivannut jotain romantiikkaa ja lämpöä ankeahkon syksyn piristykseksi.
Nicolas Barreau: Pieni elokuvateatteri Pariisissa
Olen aiemmin lukenut Nicolas Barreaun kirjan Rakkausromaanin resepti, ja muistelen pitäneeni siitä. En kuitenkaan suoralta kädeltä muista, mitä kyseisessä kirjassa tapahtui. Mutta mielikuva kirjasta on ehdottoman positiivinen. Tuo mielikuva kannatteli pitkään tämän Pieni elokuvateatteri Pariisissa -kirjan lukemista. Kirja oli nimittäin suoraan sanoen aika tylsä. Pienen taide-elokuvateatterin pitäjä Alain Bonnard ihastuu keskiviikkoillan romanttisten elokuvien näytöksissä käyvään punatakkiseen tyttöön. Viimein hän rohkaistuu, ja pyytää tyttöä elokuvan jälkeen ulos. Tunteet ovat puolin ja toisin hyvin voimakkaita, ja illasta tulee ikimuistoinen. He sopivat tapaavansa jälleen seuraavana keskiviikkona vaihtamatta puhelinnumeroita, ja ilman, että Alain tietää tytön sukunimeä tai työpaikkaa. Tyttö ei tulekaan tapaamiseen, ja vaikka Alainin elämässä tapahtuu tuolla haavaa paljon - hänen elokuvateatterinsa pääsee kuuluisan ohjaajan elokuvaan tapahtumapaikaksi - on Alain lohduton. Hän aloittaa epätoivoisen ajojahdin löytääkseen punatakkisen tyttönsä, Melanien. Kirjassa oli loppujen lopuksi melkoisen yllättäviäkin käänteitä, mutta mikään valtava lukuelämys tämä ei ollut. Kieltämättä kuitenkin vauhdikkaat tapahtumat kirjan loppupuolella korvasivat junnaavaa alkua. Kauniisti kirjoitettu kirja.
Kaari Utrio: Paperiprinssi
Pyysin syntymäpäivälahjaksi Kaari Utrion Paperiprinssiä, ja toiveeni toteutui. Kirja sijoittuu 1800-luvulle, ja tapahtumapaikkoina ovat paperiruukki ja ympäröivä pitäjä sekä Helsinki. Päähenkilöt ovat pitkä ja uljas Wilhelmine, joka työskentelee paperiruukilla ja ruukin omistaja Sebastian, joka palaa vammautuneena merikapteenina kotikonnuilleen ja ruukille, jolta hän on aikoinaan halunnut ehdottomasti pois. Wilhelmine ja Sebastian eivät suinkaan ihastu toisiinsa välittömästi, sillä välissä on vanhoja sukukaunoja ja muutoinkin hankalia sukulaisuussuhteita. Wilhelminen isä kuolee, ja naimaton nainen joutuu kodittomana sukulaisten helmoihin Helsinkiin, jossa hän kaipaa merkityksellistä työtä elämäänsä, ts. takaisin paperiruukille. Sebastiankin tulee Helsinkiin kuntoutumaan, ja varovaisesti virinnyt kiinnostus Wilmelminen ja Sebastianin välillä alkaa vallata enemmän tilaa. On aivan ihastuttavaa, miten kirjassa kuvataan juuri ihastumisen ja rakastumisen ensi vaiheita, kahden toisistaan kiinnostuneen ihmisen välisiä jännitteitä ja vaivihkaa luotuja katseita. Ihana ja positiivinen kirja rohkeinen ja määrätietoisine sankareineen!
Tuija Lehtinen: Armon aika
Tuija Lehtisen Armon aika -kirjassa farmaseutti Mona muuttaa sukunsa kotisijoille erottuaan miehestään ja menee töihin enonsa apteekkiin. Sukulaiset ovat omanlaisiaan, samoin apteekin asiakkaat. Ja romantiikkaa, tai ainakin seksiä kaivataan elämän piristykseksi. Olen tullut tosi vanhaksi - parasta antia tässä kirjassa olivat mielestäni apteekkityöympäristön kuvaukset. On mukavaa, että kirjailija tekee taustatyönsä huolella. Ja olihan se Monan elämään saapuva mies aika herkulliseksi kuvattu. Mutta noin muutoin aika mitäänsanomaton kirja, eikä Monan (tai kenenkään muunkaan kirjan henkilön) tunnelmiin samaistuminen omalla kohdalla onnistunut eivätkä heidän asiansa muutoinkaan koskettaneet. Pidän kyllä useimmista Tuija Lehtisen kirjoista, mutta tämä ei oikein toiminut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti