On hienoa, että maailmassa on niin paljon kiinnostavia kirjoja. Mutta harmi se on siinä mielessä, että millään ei tahdo olla aikaa lukea suosikkikirjojaan uudestaan! Välillä näin vain täytyy lukemattomien kirjojen jonosta huolimatta tehdä. Nyt olen lukenut uudestaan yhden ehdottoman suosikkikirjani, jonka on kirjoittanut Miika Nousiainen ja jonka nimi on Maaninkavaara. Kirja on vuodelta 2009. Olen myös nähnyt Kansallisteatterissa elokuvasta tehdyn näytelmän. Mutta kirja, se on koskettava, hauska ja oivaltava. Tarina toimi toisellakin lukukerralla hienosti, vaikka muistinkin sisällön edelleen varsin hyvin - hyvät kirjat jättävät kestäviä muistijälkiä!
Maaninkavaaran päähenkilöt ovat koulun talonmies Martti Huttunen ja samassa koulussa yläastetta käyvä tytär, Heidi. Vaikka työkin on Martille tärkeää, ehdottomasti suurin asia Martin elämässä on suomalainen kestävyysjuoksu. Hän tietää ja muistaa anekdootit aina suomalaisen kestävyysjuoksun syntyajoilta saakka ja menestyneet juoksijat ovat hänen idoleitaan, joiden palvonta lähentelee uskontoa. Koko Huttusten perhe joutuu väkisinkin kestävyysjuoksun maailmaan mukaan. Romanttisiin hetkiin vaimon kanssa liittyy aina jokin kosketuspinta juoksuun, ja onhan Martti vienyt vaimonsa jopa kuokkavieraaksi Lasse Virenin häihin. Martti näkee kestävyysjuoksun nykytilan syyksi elämäntavan yleisen velttouden. Vain rankasti harjoittelemalla voi saavuttaa tuloksia.
Martti ei kuitenkaan juokse itse. Hän on aikoinaan saanut polvensa siihen kuntoon, että ei pysty enää juoksemaan. Mutta Martti valmentaa. Kirjan alku on traaginen. Martti on valmentanut lupaavaa poikaansa, joka hopeamitalin kera on saapumassa Tukholmasta juoksukisoista. Mutta poika ei saavu koskaan takaisin. Laivamatkan aikana poika katoaa, ja myöhemmin löytyy merestä tämän takki, jonka taskussa on juoksumitali. Isä menettää elämästään merkityksen. Pojan valmentaminen on ollut elämäntehtävä, joka häneltä vietiin pois. Tytär, Heidi, kokee myötätuntoa isäänsä kohtaan, ja tarjoutuu valmennettavaksi veljensä sijaan. Ja tästähän se hulluus alkaa.. Paljon kiteytyy jo Martti Huttusen lanseeraamaan harjoitteluohjeeseen "Muiden harrastus, meidän elämäntapa". Juoksulle on annettava kaikkensa. Onko Heidi siihen valmis? Miten käy koulun, ystävien ja juoksuun liittymättömien tulevaisuuden suunnitelmien?
Maaninkavaara on melkoinen tietopaketti suomalaisesta kestävyysjuoksusta. Mutta se on myös nuoren tytön kasvutarina, parisuhdetarina ja tarina fanaattisuudesta, koulukiusaamisesta ja elämän arvoista. Martti Huttusella voisi olla paljon yhteistä keskusteltavaa Mielensäpahoittajan kanssa. Maaninkavaaraa lukiessa naurattaa, surettaa ja pelottaa. Se on hyvin suomalainen kirja, joka saa myös miettimään sitä, mitä suomalainen menestys itselle tarkoittaa. Maaninkavaaraa ei voi liikaa kehua, tämä kirja on KLASSIKKO!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti