Kirja on monitasoinen ja lukijasta riippuu, mitkä asiat sieltä nousevat keskeisimpinä esiin. Kirjan voi katsoa olevan isättömän pojan kasvutarina, jossa äidin katkeruus perheensä jättänyttä miestä kohtaan pilaa osin pojan mahdollisuudet luoda isäänsä mitään suhdetta. Äiti ei mustamaalaa tai mollaa, mutta hienovaraisesti ja ehkä osin tiedostamattaan toimien lisää rivien väliin sijoittamillaan kannanotoilla etäisyyttä pojan ja tämän isän välillä.
Kirja kertoo myös tulevaisuuden elektroniikan mahdollisuuksista. Jos tänä päivänä tuntuu siltä, että ihmiset ovat riippuvaisia puhelimistaan ja muusta viihde-elektroniikasta, niin tätä riippuvuutta kehitellään ihan uudelle tasolle. Uuden ajan kokemuslaite "lukee ajatuksia" ja koukuttaa vahvasti.
Vahvin tarina kirjassa liittyy ihmisten mielipiteisiin ja käsityksiin, ja erityisesti siihen, mihin tietoon nämä pohjautuvat. Ihmiset eivät halua ymmärtää tai useinkaan edes kuulla itselleen vieraista tai vastakkaisista käsityksistä vaan etsivät vain sitä tietoa, joka tukee jo olemassaolevaa maailmankuvaa. Kirja osoittaa karmaisevalla tavalla, minkälaisiin tilanteisiin ajaudutaan, kun asioita ei oikeasti edes selvitetä. Totutut tavat ja mukavuusalueella pysyminen eivät useinkaan edesauta yhteiskunnallista kehitystä.
Raha ja valta, niitä käsitellään myös. Kaupalliset voimat tunkeutuvat kaikkialle, eikä puhdasta tietoa / tiedettä enää ole. Lain taakse piiloudutaan, kun moraalista vastuuta ei haluta kantaa. Mikä on oikein? Mitä kukin on oman totuutensa takia valmis tekemään? Kirjassa myös kysytään, mikä on kenellekin enää pyhää.
Minä koin kyllä kirjaa lukiessani joitakin omantunnon pistoksia. Omia ajatusmalleja ja omaa käytöstä tulisi haastaa enemmän. Tänä päivänä vallalla oleva itsensä toteuttamisen ylistys ei ehkä niinkään ohjaa etsimään totuutta ja oikeita tapoja, vaan lähinä itselle parhaiten sopivia tapoja ja ajatusmalleja. Mutta jos edes jotain opin Valtosen hienosta kirjasta, olen kiitollinen.
Tästä kirjasta tuli myös puhuttua paljon työpaikalla. Aika moni oli kirjan jo lukenut ja moni innostui keskustelujen perusteella sen vielä lukemaan. Jo monien erilaisten kirjasta heränneiden ajastusten määrä osoittaa, että kyseessä ei ole mikään turha kirja.
Muita viime aikoina luettuja kirjoja:
David Nicholls Yhtä matkaa. (Eräänlainen erokirja. Tämä todistaa, että "miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta", ainakin parisuhdekeskustelujen kannalta. Pariskunnan mies ja nainen kokivat yhteisen tilanteen hyvin eri tavoin.)
Kristina Ohlsson:Tuhatkaunot. (huima dekkari, ihmissalakuljetusta, pakolaiskysymyksiä)
Christian Rönnbacka: Kylmä syli. (Aloitin kirjan vähän jännityksellä, koska sarjan edellinen kirja oli pilattu ala-arvoisella huumorilla ja päähenkilön seksistisillä letkauksilla, mutta tässä ei ollut niin pahoja ylilyöntejä. )
Minna Lindgren: Ehtoolehdon tuho. Viimeinen osa ja onnistunut päätös Ehtoolehto-sarjalle. Lähes satavuotiaissa on vielä yllättävää potkua ja vanhustenhoidon digitalisointi kohtaa yllättäviä hankaluuksia.
J. K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio. Poikani lukee parhaillaan tätä kirjaa luku / viikko -periaattella, ja minä samalla päätin verestää muistot ja lukea sen myös..! Kyllä Potterit on vaan hyviä!
