Nappasin kirjaston suosittelemien kirjojen joukosta mukaani Tittamari Marttisen aikuisille suunnatun kirjan Nainen joka söi napoleonin. Hyvin pian kirjaa lukiessa selvisi, että tämä on niitä kirjoja, jotka haluaa myös omistaa, ja tilasin verkkokirjakaupasta itselleni ihan oman kappaleen. Kirja on myös oiva lahjakirja, ja siihenkin tarkoitukseen olen jo hankkinut pari kappaletta..!
Kirja lupaa jo kannessa olevansa arjen ilojen ylistys, ja se pitää todellakin paikkaansa. Oman tärkeän arvonsa saavat esimerkiksi pienet nautinnot, arjen estetiikka ja hullujen juttujen tekeminen. Marttinen jakaa lukijoille omia nautintojaan ja saa lukijan kuin vahingossa miettimään omaa suhdettaan esiteltyihin arjen iloihin; myötäilemään, olemaan eri mieltä ja innostumaan sekä tuomaan käynnissä olevaan "keskusteluun" omia ehdotuksiaan.
Hotellissa yöpyminen on yksi niitä kirjan iloja, josta erityisesti itsekin nautin. Minä RAKASTAN Scandic Friends -kanta-asiakasohjelmaa, joka tuo hotelliyöpymisiin lisähohtoa ja alennukset ovat hyviä. Mutta myönnän olevani niitä ihmisiä, jotka eivät voisi koskaan tyhjentää huoneen minibaaria elämästä nauttiessaan. Hädin tuskin olen joskus voinut ottaa sieltä jotain.
Marttinen toteaa, että ei ole samantekevää, millaisesta mukista kahvinsa juo. Olen ihan samaa mieltä, vaikkakaan en juo kahvia. Sanoisin myös mielelläni, että mukeja ei voi koskaan olla liikaa, mutta nyt ovat tulleet kaapin ovet vastaan. Majakkamukit, muumimukit, eriväriset teemamukit - kaikille on hetkensä. Uusin iloni on sitruunankeltainen Kastehelmi-juomalasi, josta vesi maistuu erityisen raikkaalta, ja jonka viileä pinta koholla olevine pisaroineen on kädellekin tervetullut kosketus. Arjen kauniisiin esineisiin kannattaa panostaa, sillä niistä saa todellakin iloa koko ajan.
Kirja kannustaa olemaan rohkea. Uusia harrastuksia voi aloittaa muulloinkin kuin nuorena, ja elämyksille kannattaa olla avoin. Kulttuuria, urheilua, matkustamista, päiväunia ja kahviloita.. mikä onkaan sinun juttusi? Marttinen meloo, pulahtaa avantoon, luistelee ja ulkoilee. Minä puolestani pidän uimahalleista ja joogaamisesta, mutta inhoan, siis inhoan, luistelemista!
Herkuttelu saa kirjassa ansaittua ylistystä. Kuohuviini, suklaa, leivokset, kahvit, hyvä ruoka - ne ovat arjen iloja jos mitkä! Minä hehkutan mielelläni vihreää teeta, chilisuklaata ja grillimakkaroita sinappitujauksen kera, ja yritän ajatella, että vyötärölle kertyneet kilot ovat osoitus siitä, että osaan nauttia elämästä, vaikka välillä nautinto kääntyykin itseinhoksi.
Marttisen kirja on ehdottomasti positiivinen. Mutta ei sellainen yltiöpositiivinen ja teeskentelevä, mikä voisi alkaa jo helposti ärsyttää. Kirjassa myös todetaan, että välillä kaikki on syvältä, ja siitäkin tunteesta voi ottaa ilon irti. Harmituksellekin on aikansa.
Lapset, ystävät, rakastetut, kaikki tärkeät läheiset muistetaan myös kirjassa. Heiltä on saatu pieniä lahjoja ja heille on myös hankittu niitä, lämmöllä ja ajatuksella. Annan pian tämän kirjan lahjaksi ystävälleni, joka täyttää 50 vuotta. Ja annoin sen jo ystävälleni, joka joutui läpikäymään ikävän leikkauksen. Tämä kirja on enemmän kuin kirja- se on keskustelu ja lämmin halaus. Ja aivan ehdottomasti arjen ilo!
Muita viime aikoina luettuja kirjoja:
Claire Dederer: Elämäni asennot (melkoisen tylsä ja ärsyttävällä tavalla amerikkalainen)
Minna Eväsoja: Melkein geisha (mielenkiintoista luettavaa Japani-teemasta)
Kristina Ohlsson: Nukketalo (sopivan karmea dekkari)
Janet Evanovich: Yhdestoista hetki (hauska)
Anni Blomqvist: Myrskyluodon Maija (suomalainen klassikko, kannattaa lukea)
Valerie Tong Cuong: Pariisissa, sattumalta (ihana pieni kirja, suosittelen!)
Ron McLarty: Polkupyörällä ajamisen taito (hyvän mielen kirja)
Kaarina Davis: Toisinnäkijän päiväkirja (oikein hyvä, herättää ajatuksia)
Hjorth & Rosenfeldt: Mykkä tyttö (oiva dekkari)
ja tietysti Kaari Utrion epookkiromaaneja uusintoina!
